Viikonloppu kesämökillä

Ajeltiin perjantai-iltana kesämökille Varkauteen jatkamaan talvikauteen taputteluja.

Lauantaina vanhan, 54 vuotiaan peltikaton jokasyksyinen peltikattonaulojen kantojen massaus joustavalla auton pohjamassalla. Hyvä tuli! 

Ootko pessyt lipputankoa? Me ollaan. Hyvä tuli! Lähti kymmenien vuosien jäkälä- ja nokikertymä Pineline-pesuaineella ja mikrokuituliinalla veks.

Mukava päivä ja iltakin oli upea. MTV Katsomo + Urheilun liigamatsissa näytti välillä jo siltä, että Turunen voittaa Tapparan, mutta ei, ei… kovin on Kärppien teho yhden miehen varassa. 

Sunnuntaiaamu oli kuulas ja viileä... 

... ja iltapäivällä taivaalla kierteli korkeutta ottamassa komea kurkien parvi.

Arton 80-vuotissynttärit

Arto täytti lauantaina 80 vuotta. Synttäreitä vietettiin lauantaina perhepiirissä. Juhlat jatkuvat sunnuntaina ystävien, tuttujen ja kyläläisten onnitteluilla ja kakkukahveilla.

Perjantaina tuumailtiin, josko konepyörillä lauantaina Keski-Pohjanmaalle Kannukseen - mutta päädyttiin kuitenkin valitsemaan kulkineeksi nelipyöräinen peltikotilo; kamerajalustat, -kalusto ja muut synttärijuhlien kamppeet kulkivat kätevämmin auton takakontissa kuin fillariin niputettuna. Raikasta paluukyytiä olisi ollut tarjolla konejopon valinnalla.

Misukka

On se hyvä! Mikä? Michelinin uusin versio Road-sarjan eturenkaasta - ja Triumphin Tiger Sport. Rivakka sadan kilometrin testirykäisy reippaalla lenkkivauhdilla mutka- ja pääteillä.

Michelin Road 6 GT

Eteen uusi Michelin Road 6 GT vaihtokuntoon ajetun vanhemman mallisen Metzelerin tilalle. Olen käyttänyt näitä Michelinin Road -sarjan renkaita Tiikeri Sportissa aiemminkin; hyvä ajotuntuma, erinomainen sadekelin rengas, pintakuvio ulottuu renkaan reunalle, jossa kumiseos on pehmeämpää ja keskellä rengasta kovempi seos, eli sport touring -kumikäikäleestä on kyse. Ehkä tällä on mukavampi ohjastaa jopoa mökille pitkin sateen kastelemaa savipohjaista hiekkatietäkin pitkin - ainakin tuohon Metukkaan verrattuna.

Viikonloppu mökillä

Talvikauteen taputtelu aloitettu; laituri ylös parin vuoden tauon jälkeen ja vene totutusti ylösalaisin rantapenkalle. Viimeisiä kohta päättyvän mökkikauden löylyttelyjä saunassa. Kuikat ovat vielä paikalla, samoin joutsenpariskunta. Isän kotipaikan omenapuussa ovat hedelmät herkullisimmillaan. 

Ajattaa eväälle

Sunnuntaiaamuna kimmahti ilmoille ajatus ”käydäänkö ajelemassa ja evästämässä samalla reissulla”. Aamukahvien ja Aamulehden lukemisen jälkeen Googlen kaivinkone käyntiin ja louhimaan muutaman tunnin retkeen sopivaa ateriointipaikkaa. Navigoitiinko kohdetta ns. vatsa edellä - eihän toki, koska sinne piti olla valittavissa myös sopiva konepyörälatu ja ruokahuoltoa tarjoavan kohteen tuli mieluusti olla molemmille uusi ja tuntematon. Opposition ja hallituksen yhteispäätöksenä valituksi tuli Puisto Brgr (kyllä; nimen loppuosasta on syöty vokaalit pois) Hämeenlinnan ytimestä. 

Kieputtelimme sinne pikkuteitä pitkin, täytimme vatsamme oivallisilla peruseväillä, nautimme kotimatkalla Aulangon aurinkoisista ja vehreistä näkymistä, ja harmittelimme paluumatkan lopussa hieman Vehoniemen Automuseon hiljattain tekemää talvikauden aikataulujen käyttöönottoa. Kahvit jäivät meiltä ja muilta automuseon parkkipaikalla olleilta juomatta klo 17.20. 

Kuuntelin paluumatkalla kypärän luureista Yle Areenan suoraa selostusta Sotkamosta miesten superpesiksen toisesta finaaliottelusta. Manse voitti 1. jakson ja toisessakin jaksossa tilanne oli mallillaan, kunnes Sotkamon superjokeri Roope Korhonen pääsi lyönnillään kääntämään koko pelin kulun sotkamolaisille, jotka ottivat lopulta jo toisen kiinnityksen mestaruuteen. 

Oli otettava tallilla kypärä päästä; melkoinen pesisjoukkueiden Tappara on tuo sotkamolainen Jymy.

Pesislauantai

Päivä Manse PP:n pesisfinaaleille; ensin naisten peli telkkarista ja miesten 1. finaalipeliin paikalle klo 16.30 Kaupin pesäpallostadionille. Ajolähtö päällä!

Naisten superpesiksen mestaruus Manse PP:lle suoraan kolmen finaalipelin voitolla. Onneksi olkoon! Vakuuttava esitys. (Muutama Aamulehden kuva sunnuntain 8.9.2024 lehdestä leikattuna tämän säikeen lopussa.)

Finaalipelin alkuun Maamme-laulu.

Mestaruuden voittanut Manse PP:n naisjoukkue oli myös paikalla

ja mestaruuspalkintoa esiteltiin Kaupin katsomolle.

Isä ja poika

Isä ja poika; isä Manse PP:n pelinjohtaja Jani Komulainen ja poika Sotkamon Jymyn lukkari Aapo Komulainen. Eikä siinä vielä kaikki; Aapon puoliso, Saaga-Angelia Raudasoja voitti muutama tunti aiemmin naisten superpesiksen mestaruuden Mansen joukkueessa.
Aamulehdestä su 8.9.2024 poimittua: ”Tilanne on huikea. Kun pelit on pelattu, samaan ruokapöytään istuu kaksi kultamitalistia ja yksi hopeamitalisti”, isä-Komulainen heitti muutama päivä sitten. Hänellä oli vahva luotto Mansen naisjoukkueeseen. ”He hoitavat homman varmasti. Tekeminen on niin vahvaa ja rauhallista.” Juuri näin kävi. Nyt katsotaan, onko tämän syksyn toinen mestari isä-Komulainen vai poika-Komulainen.”

Miten kävi pelissä?

Miesten superpesiksen finaalisarjan ensimmäinen kiinnitys Sotkamolle. Vähäjuoksuinen ja hienoja ulkokentän suorituksia sisältänyt peli. Muutama upea syöksykoppi Sotkamolta! Ensimmäisessä jaksossa juoksut 1-1, toisella jaksolla kumpikaan ei saanut juoksuja - tilanteita kyllä. Supervuorossa Manse sai tilanteita, mutta ei juoksuja - ja yllätys, yllätys; Roope Korhonen Sotkamon legendaarisena lyöjäjokerina ratkaisi pelin supervuoron tasoittavalla. Kaupin pesäpallostadion oli loppuunmyyty, yleisöä reilut 2.800 katsojaa, ja Sotkamon kannattajiakin mukana.

Aamulehdestä poimittuja kuvia (su 8.9.2024)

Työpaikan virkistyspäivä kaljaasi Ihanalla

Mitä mainioin työpaikan virkistyspäivä kaljaasi Ihanalla Selkämeren kansallispuiston alueella! Poikkesimme hetkeksi jaloittelemaan Nirvon saarelle ja palasimme sitten takaisin Luvian satamaan avoimempaa merireittiä pitkin. Torstai syyskuun 6. päivä oli helteinen (+27 lämpöastetta) ja meri lähes rasvatyyni. Pläkä keli! 

Kaljaasi Ihana on Luvialla Satakunnassa rakennettu purjealus.
Aluksen suunnittelu aloitettiin vuonna 2005 ja varsinainen rakentaminen seuraavana vuonna. Vesillelasku tapahtui vuonna 2010 ja neitsytpurjehdus kesällä 2011. Aluksen kotisatama on Luvian Laitakari. Ihanan rakentamiseen ryhdyttiin paikkakunnan vanhan laivanrakennustaidon henkiinherättämiseksi. Kaljaasi Ihanan rakentamisen talkootyönä organisoi Perinnelaivayhdistys Ihana ry. Kokonaisustannukset olivat noin 1,2 miljoonaa euroa, talkootyön osuus 37 prosenttia ja Euroopan unionin tuen 39 prosenttia. Loppurahoitus tuli kunnilta ja yksityisiltä rahoittajilta. Laivan piirustusten pohjana käytettiin Luvialla vuonna 1907 rakennetun kaljaasi Marsin piirustuksia. Laiva rakennettiin puusta. Materiaalina käytettiin pohjassa ja kölirakenteissa kuusta, kun taas kyljet ovat mäntyä ja kansirakenteet ja mastot lehtikuusta. Ihana on varsinaisesti purjealus, mutta siinä on myös 280 hevosvoiman dieselmoottori. Aluksen pituus on 27,9 metriä ja leveys 6,2 metriä. Syväys on 2,00 metriä ja purjeiden kokonaispinta-ala 320 m². Kaljaasi Ihana laskettiin vesille 23. heinäkuuta 2010. Vesillelaskua seurasi Laitakarissa 7 000-henkinen yleisö.

kuvat: Ari Rossi, Johanna Laine (näkymä kannelta) , Marko Hautala (näkymä mastosta)

Venetsialaiset

Ennusteet vesisateesta eivät onneksi pitäneetkään paikkaansa, vaan saimme lauantai-iltaan ja -yöhön lämpimän ja kesäisen sään. Mikäpä siinä oli livetulen vieressä ollessa ja muistellessa mukavaa mökkikautta, joka alkaa nyt olla loppusuoralla. Immolan vesi +19 asteista - saunottiin ja uitiin - ja huolella!