vastaan tuijottaa poika.
Toinen mennyttä tulevaisuutta
ja toinen tulevaa menneisyyttä.
Kesien poika, olkea ja kuparia,
vielä päiviään rakentamassa.
Muiston mies,
hetkissään haikeus.
(Kuva: tyttäreni poika. Teksti: Matti Itkonen, hyvä ystäväni, ja filosofian ja kasvatustieteen tohtori.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti