Savo maistuu

Heinävesi ja Kahvila Helmi. Heinäveden satama, johon paikallinen gasthausin pitäjä ja Antti Reini a.k.a. Jussi Vares virittelivät uudelleen henkiin satamakahvilan v. 2012. Hieno juttu ja mukavan rento paikka! Satamassa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen kahvila- tai pubitoimintaa. Auts!

Hifiä a'la http://www.tuplatarppi.fi

Heinäveden nykyinen kirkko, rakennettu v. 1890-91. Kirkko sijaitsee korkealla ja ukkosherkällä mäellä.

Kirkossa paikalla ollut opas kertoi, että sunnuntaina 3. heinäkuuta 1887 pidettiin Heinäveden silloisessa ja samalla paikalla sijainneessa kirkossa jumalanpalvelusta. Aamupäivällä oli kaunis sää, mutta kesken kirkonmenojen Mustikkamäen ylle kerääntyi tummia pilviä ja alkoi sataa rankasti vettä ja rakeita. Edellisenä päivänä oli ollut kova ukkonen. Sateen yltyessä alkoi ukkostaa. Suoraan kirkon kohdalla iski salama tornista alas kovan pamauksen saattelemana. Salama tuli alas kynttiläkruunun kannatinta pitkin ja jakautui kolmeen erilliseen pallosalamaan, joista yksi hipaisi saarnaamassa olleen pastorin päälakea. Salama osui kirkkoväkeen ja yksi ihminen kuoli. Kirkkokansa oli juossut paniikiin vallassa ulos, mutta rankkasade oli toppuutellut osan väestä takaisin sisään. Lukkari ehti aloittaa virren, kun ulkoa huudettiin, että kirkon torni on tulessa. Lukkari veisasi virren loppuun ja kaikki poistuivat kirkosta. Rankkasateesta huolimatta kirkko paloi kivijalkaan asti puolessatoista tunnissa.

Nykyisen kirkon urut on rakennettu vuonna 1981 Kangasalan urkutehtaalla. Nykyisissä 33-äänikertaisissa uruissa on käytetty 20:tä toimivaa äänikertaa edellisistä uruista, jotka oli rakennettu vuonna 1906 Uudessakaupungissa.

Näkymä kirkolta Kermajärvelle. Korkeuseroa Kerman pintaan on 90 metriä ja merenpintaan 180 metriä.



Heinävedellä käydessä pyörii päässä aina J. Karjalaisen biisi "Laura Häkkisen silmät". Kappale on vuonna 1998 ilmestyneellä levyllä ja heti ekasta kuuntelukerrasta lähtien se teki hienona biisitarinana melkoisen vaikutuksen. Tarinan tapahtumat sijoitan mielessäni aina Kermankosken lavalle Heinävedellä. Olen käynyt lavalla yhden ainoan kerran ja katsonut vieressä virtaavaa koskea kesäillassa. Kuvamuisto on voimakas.

Vanha silta Heinävesi-Leppävirta välillä

Konnustuvalla Konnuksen kanavalla. Konnustupa vasemmalla ja museolotja Iina oikealla. 

Ensimmäinen Konnuksen kanava rakennettiin vuosina 1836-1841 saman aikaan kuin Varkaudessa sijaitseva Taipaleen kanava. Kolme eri ikäistä kanavaa ja viisi koskea käsittävä Konnuksen kanava-alue sijaitsee 6 km päässä Leppävirran kirkonkylästä, virran yläjuoksulla. Kanava yhdistää Kallaveden ja Unnukan. Konnuksen kanava on Saimaan syväväylän sulku, joka on rahtiliikennettä varten kauko-ohjauksessa Taipaleen kanavalta Varkaudesta.

Konnustuvalle, joka on toiminut aikanaan uittotupana, johtavan kävelytien toisella puolen on vanha puutavaralotja Iina, jossa on kesäisin uittonäyttely vanhan ajan uittoon liittyvistä esineistä. Lotja on vesikulkuväline, jossa ei ole moottoria tai muuta kulkemiseen olevaa apulaitetta, vaan niitä vedettiin laivojen tai vastaavien perässä. 

Lotja Konnustuvan ikkunasta nähtynä... ja muikkuja odotellessa...

Uittomiehen muikut. Vihdoinkin!

Mansikka @ Suonenjoki. Tankattiin paikallisella Teboililla ja kuultiin, että edellisen viikonlopun Mansikkakarnevaaleilla oli punaista Malluakin mennyt siihen tahtiin, ettei hyllystä löytynyt enää kovassa askissa kuin perhepakkauksia :)

Pieksämäki. No agents. Triumphs yes. Ajatuksena oli käväistä vilkaisemassa miltä vanhoilla veturitalleilla näyttää, mutta käynti jäi pintapuoliseksi. Savuke ja kuva ja maantielle.

Warjoja Joroisissa - hiljaista täälläkin. Ajeltiin mökille saunomaan.