Ohikiitävinä vilahduksina monenlaisia merkkejä. Kaikki ne huomataan, joitain niistä huomioidaan, mutta useimmat jätetään huomioimatta.
Vaan kävipä niin, että viime matkalla Keski-Pohjanmaalle Kannuksessa oli odottamassa Pisaman siskon Minnan rakentama komea maantie-aiheinen ja symbolinen täytekakku, jossa matkaaja on elomatkansa puolivälissä ylämäet ylitettyään odottamassa alamäkien alkamista ;)
 |
| Pientareissa on paras maku! |
Ja ennen lomalle loikkaamista ojennettiin työpaikalla Peten, Sirkan, Markon, Merjan, Tuijan, Timon ja Pirkon toimesta käsivarrelle teini-ikään ehtinyt pullollinen "elämän vettä", skottilaista Lagavulin viskiä. Smoke gets in my mouth now, I say :)
Kiitokset!
Hyvän ystäväni, Matti Itkosen, Särö-blogiin kirjoittama teksti herätti itsetutkistelun vuon, kuten hän
blogin tekstissään ehkä toivoi. Tässä Särö-blogista leikattu Matin teksti.
Mies katsoo ikkunaruutuun,
vastaan tuijottaa poika.
Toinen mennyttä tulevaisuutta
ja toinen tulevaa menneisyyttä.
Kesien poika, olkea ja kuparia,
vielä päiviään rakentamassa.
Muiston mies,
hetkissään haikeus.
Heijastus katoaa,
sulaa olemattomuuteen.
Poika kuolee,
hukkuu mieheen.
Hän on yksin
ja täynnä poikaa.
Kuin silloin joskus,
olemisen alkulehdillä.
===
Särö: Matti Itkonen on sekä filosofian että kasvatustieteen tohtori. Hän kouluttaa Jyväskylän yliopistossa suomen kielen ja kirjallisuuden sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon aineenopettajia.
